Ajankohtaista
Katja Villanen-Juvakan luovan kirjoittamisen ryhmä kokoontuu Iso Roobertinkadulla.
Katja Villanen-Juvakan luovan kirjoittamisen ryhmä kokoontuu Iso Roobertinkadulla.
”Olen aina halunnut löytää enemmän aikaa kirjoittamiselle, joten päätin toimia ja valitsin Etkon luovat kirjoittajat -kurssin saadakseni kipinän!”
–Eppu Ylälahti, kevään 2026 kurssilainen
Iltapäivän aurinko valaisee luokan, kun valmistelen pian alkavaa kurssia. Odotan jo oven kolahtamista ja kurssilaisten saapumista uusine tarinoineen. Viimeksi on tavattu kaksi viikkoa sitten. Yksitellen kurssilaiset saapuvat ja valitsevat itselleen luokasta paikan, joka tällä kerralla kutsuu.
Kun kaikki ovat saapuneet paikalle, aloitamme hyvin pienellä alkulämmittelykirjoittamisella. Tämä rauhoittaa meidät hetkeen, kukin kun on kiiruhtanut paikalle omista toimistaan. Sen jälkeen juttelemme siitä, missä kukin tällä hetkellä menee kirjoittajuudessaan. Osa kurssilaisista on ylläpitänyt kirjoittamistaan kotona väliviikkojen aikana. Moni on valmis jakamaan kirjoittamansa muille, kenties pohtii jotakin asiaa tekstinsä suhteen ja haluaa kuulla muiden ajatuksia siitä. Osa ei ole ehtinyt kirjoittaa, joku ei ole saanut kirjoitettua, vaikka haluaisi. Juttelemme siitä, mikä voisi auttaa.
Harjoituksessa kirjoittavat poimivat opettajan tuomasta tavarakokoelmasta pienen esineen inspiraatioksi.
Kurssin parhaita anteja näissä keskusteluissa on esimerkiksi se, kun kirjoittaja kertoo: ”kerran kurssikaveri heitti idean, että voisin tehdä näin”, ja siitä oli syntynyt ratkaiseva oivallus kirjoittamisen suhteen. Vaikka itse teksteihin ei otettaisi kantaa, voi kirjoittaja saada uusia näkökulmia kirjoittamiseen ja vaikkapa tekstin muotoon. Esimerkiksi proosateksti voikin toimia paremmin runona tai suunniteltu novelli saattaakin muuttua palaksi säeromaania.
”Kurssin avulla saan ylläpidettyä kirjoittamistani ja pääsen keskustelemaan esiin tulleista havainnoista.”
–Leena, kevään 2026 kurssilainen
Jokaisella kurssikerralla teemme ainakin pari pientä kirjoitusharjoitusta. Tehtävät ovat sytykkeitä, joilla kirjoittaminen lähtee liikkeelle. Tätä harjoitellaan joka kerta: kuinka päästän irti kontrollista, miten uskallan kirjoittaa tekstin ensimmäisen version rohkeasti, sellaisena kuin se tulee. Rajallinen aika antaa armoa, kukaan ei saa valmista tässä ajassa. Sytyke sytyttää jotain ja samalla kasvaa oma tekstien ja ideoiden pankki. Jollain kerralla tapahtuu väläys -tästä haluan kirjoittaa enemmän! Jos teksti ei saa jatkoa välittömästi, jää se kansien väliin odottamaan tulevaa. Käymme läpi myös menetelmiä, joiden avulla vanhoista teksteistä voi myöhemmin ammentaa jotain aivan uutta.
”Pienet harjoitukset laajenevat kotona ja antavat uusia ideoita omiin teksteihini.”
–Leena, kevään 2026 kurssilainen
Harjoitusten jälkeen keskustelemme, miten kirjoittaminen tällä kertaa sujui. Ei haittaa, vaikka ei olisi sujunut. Aina ei vaan lähde. Silloin puhumme siitä, mikä tai millainen harjoitus voisi toimia paremmin. Tällä kurssilla mitään ei ole pakko tehdä. Jos ei jokin harjoitus kolahda, voi tehdä muuta. Jos tekstiään ei halua jakaa muille, sitä ei tarvitse tehdä. Silti minua ilahduttaa, että jokaisella kurssikerralla saamme kuulla monta spontaania tekstiä, jotka taas synnyttävät antoisia jatkokeskusteluja. Luovuus on valloillaan, kun ajatuksia ja ideoita kumpuaa ja sinkoilee kirjoittajien välillä.
Kurssilla pääsee vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia kirjoittamisesta.
”Toisten teksteistä oppii aina jotain.”
–Leena, kevään 2026 kurssilainen
Keskusteluissa esiin nousee kirjoittamiseen liittyviä teemoja: miten paljon kuvailua tarvitaan? Kuka voisi olla tämän tarinan kertoja? Miten tunnen luomani hahmon riittävän hyvin? Mitä tarkoittaa säeromaani? Laajemmat aiheet kirjoitan ylös itselleni, jotta muistan varata niille aikaa seuraavilla kurssikerroilla. Silloin tuon mukanani tekstinäytteitä ja kirjallisuutta, jotta saamme aiheen ympärille konkretiaa.
”Olen päässyt mukaan innostavaan, kirjoittamisesta ja lukemisesta nauttivaan yhteisöön. On mahtava keskustella omista ja toisten kirjoittamista tarinoista, runoista, säkeistä ja aforismeista. Kurssin opettaja Katja antaa lisäpotkua kaivamalla kirjoitustaskustaan monenmoisia virikkeitä kirjoituskynnyksen madaltamiseen.”
–Eppu Ylälahti, kevään 2026 kurssilainen
Ryhmän lopussa annan kurssilaisille vapaaehtoiset kotitehtävät. Taas muistutan, että mitään pakkoa ei ole. Tehtävät ovat niitä kurssilaisia varten, jotka haluavat ylläpitää kirjoittamistaan väliviikkojen aikana ja kaipaavat uusia näkökulmia ja sytykkeitä myös kotona kirjoittamiseen. Tällä kertaa annan kaksi tehtävää, joista toinen on konkreettinen sanoihin ja tekstin tuottamiseen liittyvä. Toinen on hiukan erilainen kirjoittamisen innoittaja: kirjoita paikassa, jossa et ole koskaan ennen kirjoittanut.
”Joskus riittää, että kirjoittaa vain hetken, kunhan kirjoittaa. Tämä kaikki on sopinut minulle tosi hyvin!”
–Eppu Ylälahti, kevään 2026 kurssilainen
Järjestellessäni luokkaa kurssin päätyttyä kuulen, kuinka kurssilaiset rupattelevat kirjoittamisesta vielä ulkovaatteita pukiessaan. Eteisestä kuuluu humoristinen viittaus tulevaan viikonloppuun puhujan oman tekstin aiheisiin liittyen. Oven sulkeutumista säestää kurssilaisten iloinen nauru, joka saa hymyn huulilleni vielä silloinkin, kun lähden itse viikonlopun viettoon.
”Tunnen joka kurssikerralla, että taas sain uusia eväitä jatkaa kirjoittamista!”
–Eppu Ylälahti, kevään 2026 kurssilainen
Kirjoittaja
Katja Villanen-Juvakka
