Ajankohtaista
Etelä-Helsingin kansalaisopistossa Merja Rousi (76) istuu pianon ääressä ja keskittyy sormiensa liikkeisiin. Eläkkeelle jäätyään hän kiinnostui klassisesta musiikista – lähes 70 vuotta ensimmäisten pianotuntiensa jälkeen.
Merja on aina ollut intohimoinen oppija. 90-luvulla hän opiskeli Lontoon yliopistossa japania ja
taloustiedettä sekä soitti guqinia, kiinalaista sitran tyyppistä soitinta. Kielten opiskelu on
muutenkin ollut aina osa hänen elämäänsä – hän on opiskellut espanjaa, saksaa, ruotsia ja kiinaa.
Lapsena musiikki ei kuitenkaan kuulunut Merjan harrastuksiin. Äiti laittoi hänet pianotunneille,
mutta kokemus oli kaikkea muuta kuin rohkaiseva. ”Opettaja huusi ja löi sormille – ei ollut kovin
innostavaa,” Merja muistelee. Myöhemmin musiikki jäi, eikä koulun laulutunneiltakaan jäänyt hyviä
muistoja.
Muutama vuosi sitten Merjan suhde musiikkiin muuttui. Elinikäisen oppimisen hengessä hän halusi
kehittää ruotsin kielen taitojaan ja alkoi kuunnella ruotsinkielistä radiota. Aamuvarhain sieltä tuli
kaunista, rauhoittavaa klassista musiikkia, johon Merja ihastui ja alkoi haaveilla soittamisesta.
Lopullinen sysäys tunneille lähtemiseen tuli, kun hän näki palvelukeskuksessa vanhan rouvan
soittavan kauniisti, vaikka tämän olemus oli muuten hauras. ”Kysyin itseltäni, voisinko minäkin vielä
oppia? Ja miksi en voisi?”
Neljässä kuukaudessa konserttikuntoon
Syyskuussa 2024 Merja aloitti pianotunnit Etelä-Helsingin kansalaisopistossa Marina Kostikin
johdolla. Jo jouluna hänet pyydettiin oppilasnäytökseen. ”Marina ehdotti kappaletta ’Satu meni
saunaan’, mutta sanoin heti, että en varmana!” Merja valitsi sen sijaan valssin ja harjoitteli sitä
satoja kertoja. ”Ei se hyvin mennyt, mutta soitin sen!”
Tunneilla käydään kerran viikossa, mutta kotona Merja soittaa tunnin päivässä. ”Soittaminen
kehittää aivotoiminaa ja hienomotoriikkaa, opettaa pitkäjänteisyyttä, saa rentoutumaan ja tuo iloa
elämään.” Hänellä on myös pitkän tähtäimen tavoite. ”Marina sanoo, että kestää 20 vuotta tulla
pianistiksi – tähtään sinne!”
Soittamisesta on tullut Merjalle enemmän kuin harrastus. ”Piano on kuin ystävä – se on aina
paikalla, eikä sen kanssa tule erimielisyyttä.” Vaikka hän viettää joka syksy ja kevät kuukauden
Lontoossa, harjoittelu jatkuu etänä. Tarvittaessa tunnit on pidetty jopa puhelimitse.
Opettaja Marina saa Merjalta erityiskiitokset: ”Hän on hyvä ja lämmin, mutta samalla luja ja vaativa.
Mikä loistava yhdistelmä!”
