Haastattelussa Soile Pohjasniemi

 

Opiston piano-opettaja Soile Pohjasniemi: ”Pieni määrä harjoittelua joka päivä on parempi kuin viisi tuntia putkeen yhtenä päivänä”

Soile Pohjasniemi kuvaKerro omasta pianonsoitto- ja opettajataustastasi
Aloitin pianonsoiton 5-vuotiaana musiikkiopistossa. Tavoitteenani oli jo silloin tulla muusikoksi. Toive täyttyi, kun suoritin pianodiplomin vuonna 1995 ja valmistuin musiikin maisteriksi 1997 Sibelius-Akatemiasta. Ensimmäiset oppilaani minulla oli peruskoulun yhdeksännellä luokalla ja abiturienttina toimin oman opettajani sijaisena hänen virkavapaansa ajan. Sittemmin eri ikäisiä oppilaita on ollut enemmän tai vähemmän kaiken aikaa.

Onko sinulla ihanteita tai mieltymyksiä musiikin suhteen?
Klassisen musiikin alalla J. S. Bach on minulle yksi suurista kulmakivistä. Brahmsin, Schubertin ja Schumannin lisäksi Bartok on minulle erityisen läheinen säveltäjä. Aina on mielenkiintoista myös tutustua nykysäveltäjien teoksiin ja pidän erityisesti Lotta Wennäkosken musiikista.

Mitä pianonsoiton opiskelu vaatii?
Pianonsoittajan tärkein ominaisuus on kärsivällisyys, oli sitten minkä tasoinen soittaja tahansa. Oppiakseen jonkun asian sitä täytyy jaksaa toistaa niin paljon, että se sujuu – ja sittenkin vielä vähän. Harjoittelusta täytyisi tehdä niin monipuolista, etteivät toistot tuntuisi puuduttavilta. Tärkeää olisi myös olla jokin konkreettinen tavoite, jota kohti pyrkiä.

Voiko kuka tahansa tulla tähdeksi vain harjoittelemalla vai pitääkö olla luonnonlahjakkuus?
Luonnonlahjakkuuksien kohdalla monet asiat ovat loksahtaneet ihanteellisesti paikalleen, mutta ilman kovaa työtä ei lahjakkainkaan muusikko tule supertähdeksi. Joskus kuulee esityksiä, jossa kaikki on kohdallaan, mutta musiikki ei silti sytytä. Rosoisempikin esitys saattaa taas toisinaan jäädä positiivisena mieleen. Esiintyjän nöyryys musiikin edessä on yleensä asia, josta aidon esityksen tunnistaa tasosta riippumatta.

Onko olemassa nyrkkisääntöä siitä, kuinka paljon pitää harjoitella?
Miten paljon kunkin tulisi harjoitella riippuu siitä, millä tasolla on, eikä tähän voi luonnollisesti antaa yksiselitteistä vastausta. Tärkeämpää kuin seurata kuluneita minuutteja on valvoa sitä, että harjoitteluun varatun ajan käyttää järkevästi. Pedagogi S. Suzuki on antanut ohjeen, että kaikkina niinä päivinä kuin syö, tulee myös harjoitella. Tärkeää olisi siis myös harjoittelun säännöllisyys. Pieni määrä harjoittelua joka päivä on parempi kuin viisi tuntia putkeen yhtenä päivänä.

Voiko pianonsoittoharrastuksen aloittaa aikuisena?
Aikuisena voi hyvin aloittaa pianonsoiton, vaikka ei olisi koskaan soittanut mitään soitinta. Pianossa on se hyvä puoli, että jonkinlaisen äänen sillä saa aikaan, vaikkei taitoja olisikaan. Moni aikuinen on aloittanut siinä yhteydessä, kun omat lapset ovat alkaneet soittaa tai kun perheen olohuoneen nurkkaan on ilmestynyt perintöpiano.

Mitä keinoja mainitsisit opiskelumotivaation ylläpitämiseksi?
Opiskelumotivaatiota pitää parhaiten yllä mielestäni houkuttelevan ohjelmiston ja säännöllisen harjoittelun yhdistelmä.

Saako opiston kurssilla valita itse mitä soittaa?
Toimelan kurssilla saa kappaleen valita itse ja sen saa halutessaan myös vaihtaa toiseen kiinnostavampaan. Tärkeää on kertoa opettajalle, jos opettajan valitsema kappale ei miellytä, sillä pianokappaleita on maailma pullollaan.

Tervetuloa pianokurssille! Tutustu kurssiohjelmaan ja ilmoittaudu www.etko.fi