Haastattelussa ahkeran opiskelijan Jussi-pokaalin saaja Kai Perttula

 

kai-perttula-jussi-pokaaliKuka olet?
Olen helsinkiläinen TKK:n käynyt rakennusalan konsultti. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi musiikkiopiston käynyttä aikuista lasta, joiden kanssa musisoidaan silloin tällöin yhdessä, varsinkin jouluna. Vietän paljon aikaa maalla. Käyn 1–3 kertaa viikossa Etelä-Helsingin kansalaisopiston kursseilla harrastamassa musiikkia, pianonsoittoa ja yksinlaulua. Opistorakennuksessa Iso Roballa viihdyin jo koulupoikana, kun me norssit kävimme silloisen kauppahallin yläkerrassa olevassa Nissenin kahvilassa.

Mitä harrastat Etelä-Helsingin kansalaisopistossa?
Rekisteriotteesta päätellen kurssihistoriani opistossa alkaa vuodesta 2010 ja käsittää kaikkiaan 37 kurssia. Aloitin pianonsoitosta, jota olen aikaisemminkin harrastanut jonkin verran. Sittemmin mukaan astui klassinen yksinlaulu ja vähän espanjaakin. Viime vuonna kuvioihin tuli myös Laivurinkadun Lied-luokka. Nautin eri kielillä laulamisesta mm. ruotsiksi, italiaksi ja ranskaksi – koulusaksaakin olen saanut hyödynnettyä.

Miksi valitsit juuri tämän opiston?
Tulin pianonsoiton opettajani Marina Kostikin perässä. Kävin yksityisopetuksessa ja kun Marina sai töitä Etelä-Helsingin kansalaisopistosta, seurasin häntä. Myöhemmässä vaiheessa Marina jatkoi matkaa, mutta minä jäin. Nykyinen piano-opettajani on Soile Pohjasniemi. Laulu hiipi elämääni, kun törmäsin kurssi-ilmoittautumisen aikaan mezzosopraano Minna-Sisko Mutaseen. Hän houkutteli minut laulun viikonloppukurssille. En ollut pitkään aikaan laulanut, viimeksi opiskeluaikana hoilasin muiden mukana osakuntien järjestämissä laulusitseissä. Opistossa säestäjänäni on viimeksi toiminut Laura Kivikoski.

Opiskeletko tavoitteellisesti vai omaksi iloksi?
Käyn laulutunneilla, koska haluan oppia laulamaan. Tekniikka on pikkuisen kehittynyt muutaman vuoden aikana ja sen huomaa, kun ääni on hyvin avattu ja laulu soljuu. Äänialaltani olen baritoni. Pianotunteja otin jo kouluaikana, kunnes palasin harrastuksen pariin 30–40 vuoden tauon jälkeen. Aluksi hain rentoutta soittoasentoon ja pikkuhiljaa lähdin laajentamaan repertoaaria. Soitan mielelläni teknisesti helppoja pianokappaleita, jotta voin haastaa itseni niiden tulkinnassa. Näin saan aivoilleni hyvää harjoitusta. Beethovenin hitaita osia tykkään soittaa sekä myös Chopinia ja Bachia. Enimmäkseen soitan ja laulan kuitenkin omaksi ilokseni.

Millainen on mielestäsi hyvä opettaja?
Arvostan sitä, että piano-opettaja kommentoi soittoa yleensä, asentoa ja sormijärjestystä. Kun kappaleen on oppinut soittamaan teknisesti, riittää vielä vuodeksi kahdeksi opiskelemista tulkinnan kanssa ja siinäkin opettajan huomioista on suurta apua. Laulussa opettajan rooli on vielä tärkeämpi, koska olen laulajana aloittelija. Kropan asento ja rentous, hengitystekniikka sekä äänen avausharjoitukset ovat tärkeitä seikkoja, joissa opettajalla on paljon annettavaa. Myös erikielisten laulujen ulkoa oppiminen ja oikea lausuminen on haastavaa ja näissäkin on tuki tarpeen.

Kuinka saat motivaation säilymään?
Lähden aina tunneille, jos vain voin. Omalla ajalla tapahtuvaa harjoittelun määrää voi säädellä. Motivaatio säilyy, jos harjoittelu ei ole pakkotahtista. Olen klassisen musiikin ystävä, käyn usein konserteissa ja oopperassa, mikä sekin pitää yllä motivaatiota. Ajat ovat totisesti muuttuneet siitä, kun sain Cygnaeuksen kansakoulussa viivan laulussa!