Puhallinorkesteri Toimela Brass

 
Brass

Kuvassa Toimela Brass ja kauneimmat joululaulut Katajanokan Best Western hotellin ”vankilakirkossa”.

Toimela Brass on Etelä-Helsingin kansalaisopisto Toimelan oma puhallinorkesteri ja tunnetusti osa opiston sykettä.

Brassin intendenttinä toimii Toimelan setlementin entinen pitkäaikainen toiminnanjohtaja ja opiston rehtori, opetusneuvos Juhani Meriluoto. Jussi soittaa itse baritonia. Kapellimestari Heikki Niskakangas aloitti yhteistyön orkesterin kanssa keväällä 2011.

Tämän sivuston tekstit pohjautuvat pääosin Juhani Meriluodon historiikkiin ”Toimela Brass Toimelan juhlavuotena 2008”,  joka on julkaistu juhlajulkaisussa ”70 vuotta toimeliaisuutta”.

Orkesterin alkuvaiheet

Toimela Brassin perustaminen

Kaksi musiikista kiinnostunutta nuorukaista tapasi toisensa Helsingin kaupungin työväenopistossa kevättalvella 1974. Kun opiston varastossa oli vanhoja puhaltimia, niitä piti kokeilla. Äänen aikaansaaminen tuntui aluksi mahdottomalta, mutta kun pientä pihinää syntyi, heräsi voimakas tarve oppia soittamaan ja perustaa bändi. Näin syntyi Juhani Meriluodon ja Sakari Kauhasen alulle panemana puhallinorkesteri, joka Toimelan vapaaopistoon liittyneenä sai nimen Toimela Brass.

Ensimmäinen esiintymismatka ulkomaille, Tukholman Skansenille. Perustajajäsenet Juhani Meriluoto ensimmäinen oikealta ja Sakari Kauhanen toinen vasemmalta.

Ensimmäinen esiintymismatka ulkomaille, Tukholman Skansenille. Perustajajäsenet Juhani Meriluoto ensimmäinen oikealta ja Sakari Kauhanen toinen vasemmalta.

Orkesteriin ilmoittautui viisi muuta vasta-alkajaa. Ensimmäisenä ohjaajana oli Thomas Kuchka, joka toimi myös Toimelan vapaaopiston englannin kielen, Bluegrass-musiikin ja kitaransoiton opettajana. Soitimme ns. jalkapallokirjaa eli “101 Plus for Band”, melodisia ja idioottivarmoja lyhennelmiä kansainvälisistä hiteistä.

Alkuvuodet

Kevätkauden 1976 puhallinryhmää ohjasi Kimmo Kurho, entinen sotilassoittaja. Ryhmään liittyi myös Veijo Majava. Hän otti syystyökaudella 1976 vastuun Toimela Brassin luotsaamisesta. Taidot kasvoivat. Saimme rumpalin ja tuubansoittajan, kun Timo Valkamo ja Paavo Väätäinen liittyivät joukkoon syksystä 1977.

Vuonna 1978 esiinnyimme ensimmäisellä matkakeikalla Suomen Setlementtiliiton musiikkitapahtumassa Savonlinnassa. Samana vuonna toteutettiin opiston kuoron ja lausujien kanssa Toimelan 40-vuotisjuhlissa ensimmäinen versio Veijo Majavan säveltämästä ja Eilakaija Sipon sanoittamasta juhlakantaatista “Usko, toivo, rakkaus”.

Vuoden 1979 alussa johtajaksi lupautui Matti Tukiainen. Hän ohjasi tuolloin myös Toimelan toista orkesteria, Settlemen Big Band´iä. Matin kaudella vanhaa ohjelmistoa täydennettiin suomalaisilla torviseitsikkosovituksilla. Meitä ruvettiin tilaamaan jopa tanssikeikoille.

Syksyllä 1980 kapellimestariksemme pestattiin Harri Aavaharju, hänkin SBB:stä. Bändiin liittynyt Harri Törnroos hankki saksalaisia humppasovituksia tanssiohjelmistoa täydentämään. Keikkojen kysyntä alkoi ylittää tarjonnan mahdollisuudet.

Ryhtiä ja tahtia Vanhalla ylioppilastalolla, johtamassa Petri Juutilainen.

Kehityksen vuosia

Petri Juutilaisen akatemia

Vuoden 1982 alussa Toimela Brassin ohjaajaksi ja opettajaksi saatiin alan ammattilainen, diplomipasunisti Petri Juutilainen – arvostettu SBB:n kapellimestari. Opimme musiikin teoriaa, soittotekniikkaa ja tulkintaa. Paneuduimme jo myös vaativampaan ohjelmistoon, kuten Bachiin, operettisävelmiin ja Sousan marsseihin.

Petri Juutilaisen maine taitavana soittajana ja kapellimestarina houkutteli orkesteriin uusia jäseniä, joilla oli jo melkoiset muusikon taidot. Vuonna 1988 orkesterissa oli peräti 29 vakituista soittajaa.

Orkesterin varajohtajina toimivat tuohon aikaan Veijo Majava ja Taisto Tyrväinen, joka suunnitteli orkesterille logon. Pertti Vanhataloon, nykyiseen ”varakapuun”, tutustuimme vuonna 1982 SBB:n kautta.

Jussi Leppälän epookki

Toimela Brass siirtyi uuteen epookkiin, kun ohjaajaksi ja kapellimestariksi kiinnitettiin Jussi Leppälä vuoden 1993 alussa. Hänen kautensa jatkuikin 15 kunnioitettavaa vuotta. Jussi Leppälä oli alun alkaen tärkeänä esikuvana soittotaitonsa ja täsmällisen johtamistapansa vuoksi. Hän ujutti lisäksi diplomi-insinöörinä yhteiseen keitokseemme oman erikoisen mausteensa – teekkarihuumorin. Vuoden 2009 alusta hän luovutti tahtipuikon Martti Vesolalle.

Nykypäivää

Opisto on kasvanut luonnollisen kehityksen kautta varsin musiikkipainotteiseksi aikuisopistoksi. Toimela Brassin ohjelmistoa on kartutettu määrätietoisesti ja viety yhä vaativammalle tasolle.

Aktiivisten soittajien määrä on vaihdellut viime vuosina 20-25:ssä. Orkesteriin sitoudutaan yleensä siinä iässä, kun opiskelut ovat ohi ja elämä on alkanut vakiintua. Itsetunto jytää jo tarpeeksi vahvana kestämään opinaskelissa ehkä koettavia pettymyksiä ja odotukset ovat asettuneet todellisuuden putkeen.

Kun ollaan bändille “uskollisia”, keski-ikä kipuaa korkealle. Huomattava osa nykyisistä soittajista on jo eläkkeellä. Koulutustaso ja ammattiin perustuva jakauma noudattaa kansalaisopistojen yleistä trendiä eli tavallisin opiskelija on keskiasteen koulutuksen saanut ylempi toimihenkilö. Sukupuolijakauma sitä vastoin sotii räikeästi yleisiä harrastuneisuustottumuksia vastaan. Miehet päristelevät enemmän kuin naiset.

Keikkoja ulkomailla

Soittajakollegoiden kohtaaminen venäläisellä torilla, Mari-El´iin tehdyllä heimomatkalla. Kuva: Sakari Kauhanen

Soittajakollegoiden kohtaaminen venäläisellä torilla, Mari-El´iin tehdyllä heimomatkalla. Kuva: Sakari Kauhanen

Setlementtimatkoja

Jo orkesterin alkuvaiheissa osallistuimme kansainvälisiin setlementtikonferensseihin. Ikimuistoisella ja kommelluksia täynnä olleella matkalla Tukholmaan esiinnyimme Skansenilla ja Suomi-talossa.

Vuonna 1984 pistäydyimme Lontoossa kansainvälisen setlementtitoiminnan 100-vuotisjuhlilla. Esiinnyimme kuuluisassa Royal Albert Hallissa sekä maailman ensimmäisessä setlementissä, Toynbee Hallissa.

Unelma Marin matkasta toteutuu

Vuonna 2001 toteutui eräs orkesterin unelmista. Olimme jo lähes kymmenen vuoden ajan suunnitelleet konserttimatkaa Volgan mutkaan Marin kansan pariin. Vuonna 1997 mukaan liittynyt Eero Tuurna kuuli tästä jo melkoisessa hiipumisen tilassa olevasta haaveesta ja innostui asiasta. Hän solmi tarvittavat kontaktit, suoritti budjetoinnin ja valvoi Lauri Soraisen kanssa projektin edistymistä.

Petroskoissa Kirovin aukiolla esitettiin vuonna 2005 mm. Sergei Prokofjevin eläinsatu Pekka ja susi, Pjotr i volk:. Kuva: Sakari Kauhanen

Viikon mittaisella matkalla esiinnyimme mm. Mari-El´in tasavallan itsenäisyyspäivän tasokkaassa, mahtipontisessa ja monipuolisessa pääjuhlassa Joskar-Olassa. Tilaisuudessa oli läsnä myös Mari-El´in tasavallan presidentti. Avustimme paikallista luterilaista seurakuntaa lahjoin ja sävelin. Matkan ajan meitä opasti ja ohjasi tarmokkaasti kaunis Ludmila, paikallinen matkanjärjestäjä. Kalle Salminen, joensuulainen kulttuuripersoona, ja klarinetistimme Outi Rantanen hoitelivat lukuisten puheiden tulkkaukset.

Tuliaisiksi saimme muun ohella erittäin pehmeälle ruskehtavalle paperille käsin kirjoitetut nuotit, jotka sisälsivät paikallisen säveltäjän marssin nimeltään Marilainen marssi. Soitamme sitä aina kun haluamme vaipua voimakkaan suomalais-ugrilaisen tunteen pauloihin – vaikka marssi kuulostaakin perin kiinalaiselta.

Lisää heimoilua Virossa

Jo Neuvosto-Eestin aikana oli ollut henkilökohtaisia yhteyksiä virolaisiin puhallinmuusikkoihin. Ne toimelalaiset, jotka osallistuivat tallinnalaisen Kalev-soittokunnan mukana Tallinnan laulujuhlien seremonioihin vuonna 1988, kokivat vahvasti Viron erään historiallisen ja poliittisen ajanjakson muutoksen. Vuonna 2003 saatoimme käväistä konserttimatkalla Tallinnassa toivottamassa virolaiset tervetulleiksi EU:hun.

“Petroskoin valtaus”

Toimelan toiminnanjohtajana ja rehtorina vuodesta 1999 vuoteen 2007 toiminut Jari Kymäläinen oli alun alkaen tukemassa toimelalaisten kunnianhimoisia kulttuuripyrkimyksiä ja hänen panoksensa esim. vuosina 2001 ja 2002 esitetyn kabareen onnistumiseen oli ratkaiseva.

Opiston perinteinen opintopainotteinen kevätretki vuonna 2005 yhdistettiin orkesterin konserttimatkaan. Petroskoi, eräässä historiansa vaiheessa Äänislinna, valloitettaisiin taiteen ja ystävyyden keinoin. Matkan varrella kohteina olivat myös Sortavala ja Aunus.

Osallistuimme Petroskoissa Karjalan autonomisen tasavallan 85-vuotisjuhlaan. Lapsille tarkoitetussa konsertissa esitimme “Pekan ja suden” Speakerinä ja sadun kertojana esiintyi venäjäksi Kalle Salminen. Aikuisille suunnatussa ohjelmaosiossa soitimme hieman jazzahtavampaa ohjelmistoa.

Matka oli monella tavalla antoisa. Kizhin saari tarjosi paljon mieleen painuvaa nähtävää. Meno- ja paluumatkalla bussissa saimme maisemien katselun lomassa kuulla osanottajien mielenkiintoisia tarinoita sekä historia- ja kulttuuriluentoja.

Terijoki-päivät

Kesällä 2007 lähdettiin konsertti- ja kevätretki-tuuletukselle Terijoelle. Yhteistyössä Terijoki-seuran ja Teri-säätiön kanssa osallistuimme heidän perinteiseen projektiinsa, niin suomalaisille kuin venäläisille tarkoitettuihin Terijoki-juhliin. Soitimme kumpaisillekin. Jussi Leppälä ja Olli Lassila kunnostautuivat trumpettisooloillaan hartaushetkien ja kunnianosoitusten tunnelmankohottajina.

Oli riemastuttavaa todeta entisten ja nykyisten isäntien tulevan hyvin toimeen keskenään, vaikka he luonteilleen ja taustoilleen uskollisina juhlivatkin vähän eri tunnetaajuuksilla – suomalaiset hartaan hillitysti ja venäläiset riehakkaan mahtipontisesti. Saimme matkan aikana tasokasta informaatiota Terijoen ja koko Kannaksen historiasta ja nykypäivästä.

Isoja produktioita – isoja tunteita

Linnanmäen härveleissä on jännittävää ja hauskaa soittaa… Kuva: Kristiina Leppälä

Linnanmäen härveleissä on jännittävää ja hauskaa soittaa… Kuva: Kristiina Leppälä

Ooppera, kantaatti, kabaree ja satu

Vuonna 1996 valmistui Jussi Leppälän johtamana ja Toimelan kuoron (Helsingin Laulun), kansantanssiryhmien, lausuntapiirin, laulunopiskelijoiden ja opistolaiskunnan luottamushenkilöiden avustamana Robert Kurkan säveltämä ooppera The Good Soldier Schweik. Se esitettiin Helsingin kansainvälisen setlementtikonferenssin yhteydessä.

Juhani Meriluodon Schweik-ohjaus “lämmitettiin” uudestaan syksyllä 1998 Toimelan 60-vuotisjuhliin. Samoihin juhliin suurustettiin jälleen myös Toimelan kantaatti. Oopperassa ja kantaatissa useat orkesterin jäsenet esiintyivät myös laulajina.

Oopperan tekemisen myötä koettu Toimelan opintopiirien yhteishengen vahvistuminen todettiin tyydytyksellä myös opiston johtoportaassa. Veijo Majavan musiikkityöhön nojasi kaksi seuraavaa produktiota. Ensimmäinen rakentui P. Mustapään teksteihin sekä lausuntaryhmän, yksinlaulajien ja muutaman soittajan tulkintoihin. Isona yhteisproduktiona toteutettiin vuosina 2001 ja 2002 kabaree ”Tanssi kanssamme valssi”. Esityksessä olivat mukana orkesterin ja laulajien lisäksi opiston tanssiryhmät, maalauspiiri, lausujat, kirjoittajat, kuvataiteilijat ja puutyöryhmät.

Kabareen ohella ohjaaja Hannele Martikainen työsti erityisesti lapsille suunnatun Sergei Prokofjevin musiikkisadun “Pekka ja susi”. Esittäjinä olivat Toimelan johtokunnan jäsen, amatöörilausuja ja -näyttelijä Seppo Reiman ja Toimela Brass. Teosta esitettiin Helsingin ala-asteen kouluissa. Se tuntui tuottavan iloa myös Kaunialan sotavammasairaalan potilaille.

Toimela 70 vuotta

Toimelan juhliessa 70-vuotista taivaltaan vuonna 2008 oli siirrytty uuden toiminnanjohtaja-rehtorin, Minna Prunnilan, kauteen. Orkesteri oli juhlavuonna näkyvästi ja kuuluvasti esillä. Syksyllä pääjuhlassa Snellmanin koululla kannoimme jälleen kerran osavastuun Toimelan kantaatista. Teoksen osat ovat aikojen kuluessa vakiintuneet järjestykseen “Toivo – rakkaus – usko”. Olimme jo kesällä elävöittäneet palstapuutarhan 70 vuotta kattavaa historiallista kuvaelmaa.

Uudestaan lämmittämämme musiikkisadun “Pekan ja suden” esitimme juhlavuonna toukokuussa Sepänpuiston lastentapahtumassa ja syksyllä Santahaminan ala-asteen koulussa. Sadun kertojana oli nyt saxofonistimme Merja Kuosmanen. Kaunialan sotavammasairaalassa pidettiin konsertti alkukesän helteiden aikaan.

Juhlavuonna konsertoimme lisäksi vaihtelevin ohjelmistoin Wiaporin tuoppi – purjehduksessa, Espan lavalla sekä Tehtaankadun ala-asteen koulun 100-vuotistapahtumassa. Ilahdutimme myös Myllypuron sairaalan potilaita ja Kruununhaan asukkaita Tervasaaressa. Joulun aikaan esitimme Välimeren maiden musiikkia Kampin palvelukeskuksessa ja avustimme tavan mukaisesti Agricolan kirkkopiirin tilaisuuksissa..

Yhteisöllistä soittoaKohta kajahtaa soitto kirkon parvelta, johtajana Jussi Leppälä. Orkesteri on ollut vakituinen esiintyjä niin Agricolan kirkkosalissa kuin kryptassakin. Kuva: Aimo Leikas

Uutta ja vanhaa – aina yhteisöllistä

Vuoden 2009 alusta kevääseen 2011 Toimela Brass soitti Martti Vesolan johdolla. Hän muokkasi ohjelmistoa näköisekseen ja vei orkesteria entistä enemmän toinen toistamme ja kokonaisuutta kuuntelevaan soittotapaan. Soittaminen onkin sangen yhteisöllistä puuhaa – kirjaimellisesti ja ihan fyysisestikin. Yhdenmukaisuus soittotekniikassa, hengittäminen samaan aikaan musiikkifraaseissa ym. seikat parantavat instrumenttisektioiden sointia ja vievät yhtenäisempään tulkintaan esityksissä.

Orkesteri on yleisemminkin mielenkiintoinen yksilöllisen antamisen ja saamisen yhteisö. Opiston yhteisproduktioissa persoonallisuuksien kohtaaminen laajentuu mm. laulun, lausunnan ja tanssin taitajiin.

Monenlaisia tilaisuuksia

Tilaajiksi ovat vakiintuneet mm. kaupunginosayhdistykset, koulut, kansalaisjärjestöt, sairaalat, vanhainkodit ja Lions International. Konsertteja on pidetty myös ministeriöiden tilaisuuksissa.

Hauskat muistot liittyvät kesiin 1994 ja 1995, jolloin toimimme Linnanmäen huvipuiston kiertävänä puisto-orkesterina. Elimme jännittäviä hetkiä soittaessamme vuoristoradalla ja muissa keikkuvissa härveleissä. Marssimmekin – vaikka se ei meiltä oikein tahtonutkaan sujua.

Agricolan seurakunnan ja kirkkopiirin kanssa on tehty hedelmällistä yhteistyötä jo 35 vuoden ajan. Joulunajan seurakunnallisissa tilaisuuksissa Toimela Brassilla on edelleen oma osuutensa.

Kiitoskonsertteja

Kaunialan sotavammasairaalan konserteissa on ollut aina antoisaa soittaa ja myös kertoa sotien veteraaneille Toimelan osuudesta sotien jälkeisestä pula-ajasta selviämiseen.

Vuonna 2006, jolloin orkesterin jäsenistä kolme täytti 70 vuotta, juhlittiin päivänsankareita pitämällä konsertit heidän lapsuusmaisemissaan. Näin on avautunut perinne palata juurille ja kertoa “leikkitovereille”, mitä on tullut harrastetuksi taakse jääneiden päivien riemujen ja surujen särpimiksi.

Kesäisin puutarhassa

Toimelan palstapuutarha on ollut kesäisin orkesterin ”kotipesä”. Kuva: Eero Tuurna

Toimelan palstapuutarha on ollut kesäisin orkesterin ”kotipesä”. Kuva: Eero Tuurna

Orkesteri on harjoitellut kesäisin Munkkiniemessä Toimelan paratiisimaisessa palstapuutarhassa. Viljelijät ovat ilmaisseet kiitoksensa työtään keventävästä soitannollisesta kulissista. Puutarhassa on voitu myös rentoutua makkaraa paistellen ja sadon valmistumista seuraten. Toimelalaisten tunnetilaa nostattaa aina se, että puutarha on Toimelan setlementin historiallinen alkupiste, perustettu jo vuonna 1936.

Vaikuttamista

Toimelalla on Suomen setlementeistä kaupunkimaisin toiminta-alue, Etelä-Helsinki. Ollaan kirjaimellisesti ihmisten keskellä. Näkyviä ja kuuluvia paikkoja on tarjolla runsaasti. Soitot ulkona, esim. puistoissa luovat ohikulkijoillekin virikkeisen ja viihdyttävän elämyksen.

Orkesteri on ollut mukana myös organisoiduissa mielenilmauksissa, mm. puiden istutuksen, tiejärjestelyjen ja terveyskeskusten puolesta. Vuonna 1999 Säätytalon edessä pidetystä mielenosoituskeikasta syntyi kabaree-laulu ”Postikapina”. Pilke silmäkulmassa ja taiteellisen liioittelun oikeudella riimiteltiin mm. näin: ”Postikapinaa me oltiin tekemässä, Kruununhaasta postia kun olivat siirtämässä”, ”…vaan hienot rouvat huusivat: valetta, Skattan postiin kulkea ei aleta, ei aleta” ja ”Suomen pankin eessä Jii Vee Snellman katsoi tarkkaan: Eihän helkkarissa ne taas kajoa vain markkaan!”

Soittajien taitojen kehittyessä ja monipuolistuessa joustavuus on lisääntynyt. Esityksiä on voitu toteuttaa esim. sairaaloissa ja vanhainkodeissa tiloihin ja tilanteisiin sopivilla kevennetyillä kokoonpanoilla, lauluesityksillä ja pienyhtyeillä. Näin Toimela Brass tekee setlementti-ideologian mukaista sosiaalista työtä ”ihmiseltä ihmiselle” myös kevyen ja vakavan musiikin keinoin.